Ilmastonmuutoskeskustelun epäterveellinen ihmiskuva

 

Ilmastonmuutoskeskustelussa korostetaan koko ajan suoraan ja epäsuoraan ihmistä maapallon rajallisten resurssien kuluttajana. On hiilijalanjälkeä ja roskaamista ja meret täyttyvät muovista ja ihminen on ahne kuluttaja joka tuhoaa maapallon. Kun tätä mantraa toistetaan jatkuvasti ihmisiä aivopestään hyvin kyyniseen maailmankuvaan, jossa ihmiset nähdään pelkästään negatiivisessa valossa ja ihmisen hyvät puolet jäävät varjoon.  Eli toisin sanoen ilmastonmuutoskeskustelu on troijalainen hevonen, jolla pitkässä juoksussa ehdollistetaan ihmiset hyväksymään ajatus, että ihmisiä on maapallolla liikaa ja määrää tulee vähentää.  Arkielämässä tämä johtaa empatianpuutteeseen esim. luonnonkatastrofin sattuessa joku voi iloita tuhoista tyyliin ”maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä”. Yksi suurimmista ristiriidoista varsinkin vihervasemmiston ilmastopoliittisessa keskustelussa on se, että korostetaan ihmisten roolia liikakuluttajina ja ollaan huolissaan maapallon ylikansoittumisesta. Vihervasemmisto ei kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että ylikansoittumista ratkotaan kestämättömällä tavalla eli hallitsemattomalla ja jatkuvalla elintasosiirtolaisuudella köyhistä maista varakkaisiin länsimaihin. Kuinka huono argumentti  ylikansoittumisesta voi olla, kun oma maa täyttyy elintasosiirtolaisista ja samaan aikaan toisaalla ollaan muka huolissaan ilmastonmuutoksesta ja maapallon ylikansoittumisesta? Eli vihervasemmiston parissa on suotavaa puhua ylikansoittumisesta globaalilla tasolla ongelmana, mutta jos jokin yksittäinen maa alkaa kärsimään esimerkiksi huonon maahanmuuttopolitiikan takia ylikansoittumisesta, niin se ei yhtäkkiä enää olekaan ongelma. Siksi herääkin kysymys, että onko koko ylikansoituskeskustelun tarkoitus oikeuttaa länsimaiden kansalaisten silmissä pysyvä elintasosiirtolaisuus länsimaihin?  Kun länsimaiden kansalaiset on saatu aivopestyä ylikansoituksen ajatukseen yleisellä tasolla ja samaan aikaan hyväksymään hallitsematon ja pysyvä elintasosiirtolaisuus länsimaihin, niin mihin tämä johtaa? Paradoksaaliseen tilanteeseen, missä länsimaiden ihmiset alkavat nähdä itsensä ja toisensa rasitteina, mutta hyväksyvät kuitenkin ”uudet tulijat” ilmastonmuutoksen ja ilmastopakolaisuuden jne. nimissä.   Viimeaikaiset poliittiset keskustelut työvoiman tarveharkinnan poistosta Suomen työmarkkinoilla tukevat tätä epäilyäni laittoman siirtolaisuuden pysyvästä väylästä Suomeen.

AleksiNiskanen
Helsinki

Yhteiskuntatieteiden maisteri. Mielipiteet ovat omia mielipiteitäni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu