*

AleksiNiskanen

Ilmastonmuutoskeskustelun epäterveellinen ihmiskuva

 

Ilmastonmuutoskeskustelussa korostetaan koko ajan suoraan ja epäsuoraan ihmistä maapallon rajallisten resurssien kuluttajana. On hiilijalanjälkeä ja roskaamista ja meret täyttyvät muovista ja ihminen on ahne kuluttaja joka tuhoaa maapallon. Kun tätä mantraa toistetaan jatkuvasti ihmisiä aivopestään hyvin kyyniseen maailmankuvaan, jossa ihmiset nähdään pelkästään negatiivisessa valossa ja ihmisen hyvät puolet jäävät varjoon.  Eli toisin sanoen ilmastonmuutoskeskustelu on troijalainen hevonen, jolla pitkässä juoksussa ehdollistetaan ihmiset hyväksymään ajatus, että ihmisiä on maapallolla liikaa ja määrää tulee vähentää.  Arkielämässä tämä johtaa empatianpuutteeseen esim. luonnonkatastrofin sattuessa joku voi iloita tuhoista tyyliin ”maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä”. Yksi suurimmista ristiriidoista varsinkin vihervasemmiston ilmastopoliittisessa keskustelussa on se, että korostetaan ihmisten roolia liikakuluttajina ja ollaan huolissaan maapallon ylikansoittumisesta. Vihervasemmisto ei kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että ylikansoittumista ratkotaan kestämättömällä tavalla eli hallitsemattomalla ja jatkuvalla elintasosiirtolaisuudella köyhistä maista varakkaisiin länsimaihin. Kuinka huono argumentti  ylikansoittumisesta voi olla, kun oma maa täyttyy elintasosiirtolaisista ja samaan aikaan toisaalla ollaan muka huolissaan ilmastonmuutoksesta ja maapallon ylikansoittumisesta? Eli vihervasemmiston parissa on suotavaa puhua ylikansoittumisesta globaalilla tasolla ongelmana, mutta jos jokin yksittäinen maa alkaa kärsimään esimerkiksi huonon maahanmuuttopolitiikan takia ylikansoittumisesta, niin se ei yhtäkkiä enää olekaan ongelma. Siksi herääkin kysymys, että onko koko ylikansoituskeskustelun tarkoitus oikeuttaa länsimaiden kansalaisten silmissä pysyvä elintasosiirtolaisuus länsimaihin?  Kun länsimaiden kansalaiset on saatu aivopestyä ylikansoituksen ajatukseen yleisellä tasolla ja samaan aikaan hyväksymään hallitsematon ja pysyvä elintasosiirtolaisuus länsimaihin, niin mihin tämä johtaa? Paradoksaaliseen tilanteeseen, missä länsimaiden ihmiset alkavat nähdä itsensä ja toisensa rasitteina, mutta hyväksyvät kuitenkin ”uudet tulijat” ilmastonmuutoksen ja ilmastopakolaisuuden jne. nimissä.   Viimeaikaiset poliittiset keskustelut työvoiman tarveharkinnan poistosta Suomen työmarkkinoilla tukevat tätä epäilyäni laittoman siirtolaisuuden pysyvästä väylästä Suomeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Tästä kirjoituksesta on hieman hankala poimia logiikkaa. Miten ihmeessä ilmastonmuutoskeskustelusta päästään ihmisten empatian puutteeseen, joka sitten kuitenkin samaalla näyttäytyy "liian suurena" empatiana, koska pakolaisia halutaan auttaa ja ottaa vastaan.

Ja ei, kukaan ei ole iloinen luonnonkatastrofin sattuessa siitä johtuen, että on huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Käyttäjän AleksiNiskanen kuva
Aleksi Niskanen

Esitän asian vielä toisella tavalla: jos tämä huoli ylikansoituksesta ja ilmastopakolaisista olisi johdonmukainen, länsimaat olisivat keskittyneet pelkästään auttamaan paikan päällä sotaa ja vainoa paenneita sekä samalla estäneet tiukalla maahanmuuttopolitiikalla paremman elintason perässä länteen pyrkivien henkilöiden maahantulon. Nyt meillä on tilanne, jossa ihmiset nähdään yleisellä tasolla maapallon rajallisia resursseja kuluttavina ja negatiivisessa valossa kun puhutaan yleisellä tasolla ylikansoittumisesta. Tämä huoli ei kuitenkaan ilmene niin, että länsimaat suojelisivat kunnolla omia maitaan (muutamia poikkeuksia tietenkin on esim. Australia) , jossa ylikansoituksen ongelmaa ei ole omasta takaa, hallitsemattomilta siirtolaisvirroilta. Kun länsimaiden ihmiset kritisoivat omiin maihinsa kohdistuvaa kovaa siirtolaispainetta, heitä arvostellaan näiden samojen vihervasemmiston ilmastonmuutosihmisten toimesta ja vaaditaan heiltä sitä, että kaikki tulijat pitää ottaa avosylin vastaan. Eli ei mitään empatiaa/ymmärrystä oman maan kansalaisten huoliin heidän omassa maassaan meneillään olevasta ylikansoituskehityksestä. Käytin tuota kärjistettyä esimerkkiä luonnonkatastrofista retorisena keinona tuodakseni esiin sen, että ilmastonmuutoskeskustelussa painotetaan esim. kestävää väestönkehitystä ja ylikansoituksen ehkäisemistä kestävän kehityksen nimissä. Kuitenkaan vihervasemmisto ei jostain syystä vaali samaa eetosta kestävästä väestönkehityksestä silloin, kuin heidän oma kotimaansa on hallitsemattomien siirtolaisvirtojen armoilla.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Olen pahoillani, mutta ei tässä ole mielestäni edelleenkään mitään järkeä. Tämä vaatisi ehkä enemmän keskustelua, kuin mihin täällä kommentoinnilla pääsee, mutta kokeillaan nyt silti:

"jos tämä huoli ylikansoituksesta ja ilmastopakolaisista olisi johdonmukainen, länsimaat olisivat keskittyneet pelkästään auttamaan paikan päällä sotaa ja vainoa paenneita sekä samalla estäneet tiukalla maahanmuuttopolitiikalla paremman elintason perässä länteen pyrkivien henkilöiden maahantulon."
- Miten pakolaisten auttaminen paikan päällä auttaisi ylikansoitusongelmaa tai toisin sanoen miten pakolaisten vastaanottaminen lisää ongelmaa?

"Eli ei mitään empatiaa/ymmärrystä oman maan kansalaisten huoliin heidän omassa maassaan meneillään olevasta ylikansoituskehityksestä."
- Esimerkiksi Suomella on aika pitkä matka siihen, että täällä olisi "ylikansoitusta". Vai oletko eri mieltä asiasta? Joka tapauksessa on varmasti aika ymmärrettävää, että tälle huolelle ei löydy ymmärrystä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kyllähän ihminen on maapallon rajallisten resurssien kuluttaja. Varsin yleisesti keskustelussa ollaan kuitenkin epäloogisia siinä, että ollaan huolissaan ihmisten aiheuttamasta luonnonvarojen liikakulutuksesta mutta ei olla huolissaan ihmisten määrästä. Kuitenkin, yhtälö on yksinkertainen. Mitä enemmän kuluttajia, sitä vähemmän kulutettavaa/nenä. Liikaväestö siis merkitsee ennemmin tai myöhemmin kurjuutta ja sen tuloksena väkivaltaa, sotia ja kapinoita. Muuttoliikkeen avulla ylikansoituksen ongelmaa ei voida ratkaista. Sen kautta ongelmaa vain levitetään ja pahennetaan. Oikeastaan ainoa inhimillinen tapa liikakansoituksen ongelman hoitamiseen on syntyvyyden alentaminen nopean väestönkasvun alueilla. Kiina teki tämän ratkaisun omalla alueellaan ja se osaltaan mahdollisti Kiinan huikean elintason nousun.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset