*

AleksiNiskanen

Kaikki blogit puheenaiheesta Liittoutumattomuus

Mitä vikaa liittoutumattomuudessa?

Viimeisten 20 vuoden ajan Nato-yhteistyöstä on puhuttu keinona kehittää Suomen kansallista puolustuskykyä meidän omista lähtökohdistamme, ilman sotilaallista liittoutumista. Olennainen osa yhteistyötä on ollut Venäjää koskevien tiedustelutietojen hankinta ja vaihto.

Hesarin kohuartikkeli (16.12.) kertoi Venäjää koskevaa tietojen hankinnasta ja Tikkakoskella sijaitsevan Viestikoekeskuksen roolista siinä. Artikkelin mukaan Suomen tiedustelun hankkimat tiedot jalostetaan ja tuotteistetaan myyntikelpoisiksi kokonaisuuksiksi maksukykyisille tilaajille, keitä sitten lienevätkin.

Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu yhdessä kuvassa

Suurin osa suomalaisista tietää, ettemme pärjää sotilaallisessa kriisissä yksin, mutta silti suurin osa vastustaa sotilaallista liittoutumista läntisten demokratioiden kanssa. Ilmentää aika hyvin sitä, miksi suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on niin luokattoman huonoa, ja miksi se on johtanut pitkittyneeseen suomettumiseen.

Ahvenanmaa on suurten sotaharjoitusten ulkopuolella

# Useimmilla suomalaisilla on virheellinen käsitys Ahvenanmaasta. He kuvittelevat, että saarimaakunta on oleellinen osa Suomea. Kyllähän se kuuluu Suomen rajojen sisäpuolelle, mutta se on omaa luokkaansa. Jotkut muutkin kuin persut eivät halua ymmärtää, että Ahvenanmaa-Åland on ruotsinkielinen maakunta ja piste. Ja erityisesti monia ihmetyttää Ahvenanmaan demilitarisointi, sotavalmistelujen ulkopuolelle jääminen.

Selkeyttä ja vakautta Suomen linjaan

Vain pieni vähemmistö suomalaisista tukee Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Kun suoralla Nato-jäsenyydellä ei ole kannatusta, liittoutumiseen pyritään Euroopan unionin kautta.

Liittoutumisen ajatus oli esillä jo unioniin liityttäessä. Silloin käyty keskustelu on palautunut elävänä mieleeni, kun olen kirjoittanut uutta näytelmääni ”Manu ja minä”.

Kuiskuttelu terrorisoi keskustelua

Satakunnan Kansan Tomi Lähdeniemen pääkirjoitus 11.10. heijastelee vahvasti Suomen turvallisuuspoliittista keskustelua:

 

"Puolustusvoimien entisen komentajan, kenraali Gustav Hägglundin luonnehdinta Suomen puolustuspoliittisesta asemasta on virkistävä poikkeus polarisoituneessa keskustelussa.

Julkista keskustelua seuratessa näyttää, että Suomella ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Nato-jäsenyys tai nykyistä läheisemmät suhteet Venäjään eli myöntyväisyyspolitiikka."

Rauhannobelisti Ahtisaaren johdolla patistetaan suomalaisia Natoon

 

Presidentti Martti Ahtisaari, entinen toimittaja Tapani Ruokanen ja ministeri Jaakko Iloniemi julkaisivat kirjan – ”Miten tästä eteenpäin?”, jossa yritetään lannistaa kansakuntamme suuren enemmistön natovastaisuutta. Kaikenmaailman dokumenttikirjoittaja Jukka Tarkka komppaa täysillä natouskovaisen kiihkolla |1 |2

Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä. Siksi Suomen Nato-jäsenyyden ajajat ovat mm. Alexander Stubbin johdolla tietoisesti hämärtäneet kielenkäyttöä. Kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy helposti myös ajattelu, eikä toiminta ole johdonmukaista.

Nyt näyttää puolustusministeri Jussi Niinistökin menneen lankaan. Kaleva-lehdelle antamassaan haastattelussa hän sanoo, ettei Suomi ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Maamme puolustus tarvitsee apua - aiemmin ja enemmin?

Matti Villikari kommentoi Hemmo Koskiniemen blogissa seuraavasti:

" Tästä yksin yrittämisestä on huonot muistot. Suomen pojat pärjäsivät kohtuullisesti viimeksi, mutta jos apua olisi saatu enempi ja ajoissa, sankarihaudoilla olisi vähemmän nimilaattoja."

Koska sattuneesta syystä en voi kommentoida Koskiniemen blogissa, päätin avata em. Matti Villikarin kommenttiin liittyen uuden keskusteluketjun. Kyse on suurelta osin filosofinen, mutta samalla myös ajankohtainen, mikäli avunsaannilla tarkoitetaan Suomen Nato-jäsenyyttä.

Niinistön tehtävä - onko hoidettu?

YLEn uutisen mukaan USAn edustajainhuoneen puhemies John Boehner/reb on käynyt Suomessa ja täällä ollessaan julistanut meidät hyväksi liittolaiseksi.  Hän ei ilmeisesti ole ollut tietoinen, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton eikä siis kenenkään liittolainen.  Ainakin tähän käsitykseen ulkopolitiikasta vastuulliset ovat minut saaneet.

Ulkopolitiikka ei sovi pelin politiikaksi

Sotilaallinen kriisi Ukrainassa on nostanut pintaan keskustelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perimmäisistä kysymyksistä. On Suomi paremmin turvassa liittoutumattomana vai osana sotilasliittoa? Millaista Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan tulisi olla ja onko EU:n vahva panos ulkopolitiikassa hyvä vai huono asia Suomelle?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä